Haitari soi ja jo lapsuudesta tuttu ääni laulaa savon murteella, jossa kuuluu vahva Pohjois-Karjalan aksentti. Varkautelainen ohjelmapalveluyrittäjä Arto Keinänen, 53, kääntää pikkubussin Taipaleen kanavalta kohti Könönpellon hautausmaata. Keinänen on parin vuoden ajan vetänyt Esa Pakarisen jalanjäljillä -kierroksia. – Kierretään ne kaikki paikat, jotka liittyvät Esa Pakarisen historiaan hänen asuessaan Varkaudessa ja samalla tulevat tutuksi myös Varkauden nähtävyydet. Kierros etenee kronologisesti, Keinänen selostaa. Käymme Könönpellon hautausmaalla Feliks Esaias Pakarisen (1911–1989) viimeisellä leposijalla. Hautapaasi on erikoisen näköinen. Kivi on Keinäsen tietojen mukaan peräisin kansantaitelija Pakarisen synnyinsijoilta Rääkkylästä.
Mies ilmaantui Varkauteen sodan jälkeen Näyttelijänä, laulajana, hanuristina ja humoristina suurelle yleisölle tutuksi tullut Esa Pakarinen jäi vuonna 1946 asumaan Varkauteen hattukauppias, leskirouva Elli Ahon alivuokralaiseksi.
– Esa sai työpaikan Pirtinniemen konepajalta ja soitti iltaisin tansseja työväenyhdistyksen lavalla, Keinänen valistaa.
Seuraavana vuonna Pakarinen solmi vuokraemännän kanssa elämänsä kolmannen avioliiton. Hän vaihtoi konepajan paukkeen modistin hommiin vaimonsa hattuliikkeessä. Hattuala vaihtui nopeasti viihdytyskiertueeseen. Aluksi Pakarinen tuurasi haitaristina itseään Viljo Vesteristä. Keinänen muistuttaa, että monitaitoinen mies oli todella taitava hanuristi.
– Hän voitti 40-luvun lopulla muun muassa Pohjois-Savon haitarimestaruuskilpailut. Veikko Ahvenainen oli samoissa kisoissa viides.
Kierros kestää noin 2,5 tuntia. Keinäsen mukaan osallistujat ihmettelevät usein, miksi aikaa käytetään niin paljon.
– Sitä ei voi lyhentää. Voisin vaikka koko päivän puhua tästä aiheesta.
Keinäsen esitys sisältää niin paljon asiaa, ettei kierroksen osanottajille jää juurikaan kysyttävää.
– Ihan pieni ähky tulee, mutta kovasti ihmiset ovat kiitelleet. Kierroksilla on huumoria mukana.
Puupään tuntevat liki kaikki Ohjelmapalveluyrittäjä ei nähnyt koskaan näkemään Pakarista livenä.
– Oma kiinnekohtani ovat Pekka Puupää -elokuvat, joita itsekin olen nähnyt jo pienenä poikana.
Esa Pakarinen veti hauskuuttajan roolia niin muusikkona kuin näyttelijänä. Aikalaistensa mukaan Pakarinen oli humoristin ulkokuoren takana totinen ja jopa synkeä mies. Tämän kirjoittaja tapasi kansantaitelijan kerran keikan taukohuoneessa ja voi vahvistaa käsityksen.
