KAUPUNKILEHTI KUKKO on uudenajan kaupunkimedia täynnä elävää elämää ja kiinnostavia tapahtumia. Kukko kertoo juuri nyt pinnalla olevista ilmiöistä   ja kurkistaa rohkeasti pinnan alle. 

Kaikkien oma Kukko tietää paikallisesti parhaat menovinkit ja hurmaavimmat tarinat.

Kukko ilmestyy Kuopiossa, Siilinjärvellä,   Leppävirralla ja Varkaudessa.

Lue uusin nettilehti tästä!

Yhä tavallinen Lapin poika

Antti Tuisku saapuu Kuopioon. 

Olen saanut 15 minuuttia aikaa puhua Antti Tuiskun kanssa. Puhelin soi. Artisti pahoittelee myöhästymistään haastattelusta.

- Tuo mun manageri ei nyt ottanu aikatauluissa huomioon, että mie oon aika kova poika puhumaan…

Tuiskun tuleva areenakiertue poikkeaa Kuopiossa ensimmäinen huhtikuuta. Lokakuusta saakka harjoitusaikataulu on ollut tiivis. Käynnissä on muusikon uran ”kuormittavin ja vaativin showkokonaisuus”. Treeniohjelmaan kuuluvat kuntosali-, ravinto- ja tanssivalmentaja. Tehdään kuntotestejä, otetaan stressikäyriä.

- Tosi kurinalaista. Samaan aikaan nautin siitä. Jo syyskuussa käytiin läpi, miten mun ja muiden esiintyjien tulisi toimia henkilökohtaisessa elämässä niin, että pystytään saamaan itsestämme irti paras mahdollinen suoritus.

34-vuotias Antti Tuisku on kokenut urallaan aallonpohjan ja uudelleensyntymisen.

- Aina on pitänyt olla oivallus ja visio siitä, mitä kohti haluaa mennä. Mikä tässä motivoi? Jos sinuu motivoi julkisuus ja menestys, niin mie en ennustais uralle kauheen suurta tulevaisuutta. Rakastan toimimista tunteiden tulkkina, mutta en tykkää siitä, että mut tunnistetaan kaupassa.

- Suvantovaiheessa mulle tarjottiin rahakasta TV-duunia. Jouduin käymään sen ajatuksen läpi, et miks mie oon julkisuudessa ylipäätään. Otanko helpon TV-duunin vai yritänkö onnistua siinä, mitä mie alun perinkin halusin tehdä. Luovuin kämpästä ja pakkasin tavarat kahteen pahvilaatikkoon. Toinen laatikko meni ystävien luo Espooseen ja toinen Rovaniemelle perheen luo. Vuoden ajan kirjotin biisejä. Halusin näyttää, etten ole vain pop-idoli, jolle tehdään valmiiksi asioita, vaan teen itse. Syntyi Hengitän-albumi.

Tuisku puhuu mielellään nuorille artisteille.

-Nyt YouTube -aikana ihmisillä on se kuva, että voi tehdä ihan mitä vaan ja lyödä läpi. Mie kehottasin miettimään asioita pidemmällä aikajänteellä. Rakentamaan kestävälle pohjalle.

Yhteisten kokemusten äärellä

Luovuus ja herkkyys kulkevat käsi kädessä. Miten käsittelet uran ja julkisen ammatin paineita?

- Hyvä kysymys. Olen tosi herkkä. En kommentoi -albumilla kävin läpi itseni hyväksymistä. Olin ajatellu, että en pärjää elämässä, jos tää ura viedään multa pois. Levynteon aikana muistutin itteeni, että minkä ihmeen takia mie aattelen niin. Mie oon ennenki ollu kaupan kassalla ja postissa töissä. Kyllä mie pärjään. Sen ajatuksen kautta osasin päästää asioista irti, opin nauramaan itelleni. Sen kuuli musiikista myös ja ihmisten oli helppo hypätä mukaan. Oltiinkin yhtäkkiä yhteisten kokemusten äärellä.

Kilometrien, iän ja suosion karttuessa artisti on kasvanut vahvemmaksi. Pienistä, arkisista asioista on tullut yhä merkityksellisempiä.

- Täällä eletään muita varten, on kuunneltava sydäntään. Jos sitä kautta tehtyjen valintojen myötä ei miellytä kaikkia, niin sitten ei.

- Olis pelottavaa, jos kaikki pyöris vaan uran ympärillä. Listasijoitukset ei enää määritä mua. Se on koko areenakiertueenkin punainen lanka. Me eletään yhteiskunnassa, joka ruokkii kilpailua. Kaiken keskellä haluan pysyä sinä tavallisena Lapin poikana, joka mie oon aina ollu. Laitan kotia ja ruokaa, ulkoilutan koiraa. Vietän aikaa ystävien ja perheen kanssa.

Kesän Provinssi-keikan jälkeen Antti Tuisku jättäytyy tauolle ja pysyy vähintään vuoden poissa lavoilta. Hän haluaa antaa tilaa uudelle, keskittyä muuhun.

- Fanit on ollu huolissaan, että tuunko mie takasin. Kyllä mie tuun.

Ennen taukoa on luvassa Tuiskun mukaan ennen näkemätöntä hurmosta ja elämyksellinen keikka Kuopio -hallilla.

 - Jos mie voin nyt sun kautta lähettää terveiset sinne päin. Kannattaa ehdottomasti tulla keikalle.

Anatude - Mun on pakko twerkkaa - areenakiertue Kuopio-hallilla 1.4.2018 klo 20.00

Teksti: Heli Barck
Kuva: Nana Simelius